RUTH WARE: Valhepeli
Alkuteos The Lying Game, 2017.
Otava, 2018.
Tarinan keskiössä on Isa-niminen nuori nainen - minäkertoja - sekä hänen kolme ystäväänsä. Tytöt ystävystyivät kouluaikana ja kehittivät valhepelin: parhaiten valehteleva sai eniten pisteitä. Nyt kouluajoista on kulunut vuosia, ja Isa saa pelkäämänsä tekstiviestin. Nelikko palaa takaisin kouluaikojensa rannikkokylään, joka hiljalleen kuihtuu. Valhepeli vaikuttaa tyttöjen nykyisyydessä yhä - valitettavasti. Kuka valehtelee kaikille?
Tarina avautuu vähän kerrallaan. Aluksi tiedetään vain, että jotain kamalaa on täytynyt tapahtua. Hiljalleen menneisyys punoutuu auki. Kirja tapahtuu nykyajassa, mutta väleissä palataan menneeseen, ja nämä kohtaukset osaltaan avaavat tarinaa ja antavat viitteitä siitä, mihin suuntaan tarina nykyajassa mahtaa kehittyä.
En tykännyt oikein Ruth Waren ekasta teoksesta Synkän metsän siimeksessä. Epäilen, että suomennos oli oikeastaan syynä siihen, ettei teksti miellyttänyt. Siinäkin tarina oli sinänsä kiehtova. Waren toinen teos, Nainen hytissä 10, on minulla kesken, ja sekin tuntuu paremmalta kuin eka. Ekan teoksen kääntäjä onkin eri kuin näissä kahdessa jälkimmäisessä. Käännös vaikuttaa teokseen yllättävänkin paljon! (Käännösasiat kiehtovat - tein aikanaan suomen kielen graduni aiheesta, joka hipoi käännöstiedettä. Sen jälkeen olen kiinnittänyt käännösasioihin paljon enemmän huomiota.)
Tästä Valhepelistä sen sijaan tykkäsin oikeinkin paljon. Rannikkoseutu on taitavasti kuvattu, teksti soljuu mukavasti eteenpäin ja tarina avautuu lukijalle juuri sopivan hitaasti. Tämä oli siis varsin viihdyttävä teos. Suunnilleen puolenvälin jälkeen tuntui että lukemista ei kerrassaan millään voinut jättää kesken.
Warelta on ilmestynyt tänä vuonna jo neljäs teos The Death of Mrs Destaway - eiköhän sekin pian suomenneta. Päätyy lukulistalle!
Kommentit
Lähetä kommentti