CAMILLA GREBE: Lemmikki

Alkuteos Husdjuret, 2017.
Gummerus, 2018.

Ihan ensiksi on sanottava, että tämä oli loistava. Lukemista ei kerrassaan millään malttanut lopettaa. Yksi sivu vielä! Tämä on yksi parhaista dekkareista, mitä olen pitkään aikaan lukenut.

Luin Camilla Greben teoksen Kun jää pettää alta joskus viime talvena. Tykkäsin siitä oitis. Joten pitihän tämäkin lukea heti. Camilla Grebeltä on ilmestynyt myös Moskova Noir -sarja Paul Leander-Engströmin kanssa. Niitä en ole kuitenkaan (toistaiseksi) lukenut.

Lemmikki on jatkoa Kun jää pettää alta -teokselle. Tämä ei kuitenkaan ole semmoinen perinteinen jatko-osa, vaan selkeästi itsenäinen teos, josta pystyy varmasti nauttimaan ihan yhtä paljon ilman edellistä osaa. Grebe rakentaa nimittäin tarinansa loistavasti: kummassakin teoksessa on joukko hahmoja, ja tarinaa kerrotaan eri näkökulmista. Tarina rakentuu siis kutkuttavasti usealta suunnalta, ja kaikki eivät tiedä kaikkea, mitä muut tietävät. On hauska lukea tekstiä ja odottaa, milloin eri langat punoutuvat yhteen ja loppuratkaisu selviää. Edellisen kirjan päähenkilöt Hanne ja Peter ovat oikeastaan melkein kuin sivurooleissa tässä jatko-osassa.

Malin on nuori nainen, joka nuoruudessaan on löytänyt pienen tytön ruumiin. Sittemmin hänestä on tullut poliisi, ja hän päätyy kotiseudulleen Ormbergiin tutkimaan tuota vanhaa tapausta. Hanne, muistisairas profiloija, löytyy kylmettyneenä talvisesta metsästä, mutta ei muista menneistä viikoista mitään. Hänen kumppaninsa Peter on kadonnut. Missä Peter on ja mitä hän ja Hanne olivat saaneet selville? Tarinassa merkittävässä osassa on myös nuori Jake, jolla on suuri salaisuus, jonka paljastumista hän pelkää, eikä siksi voi toimia niin kuin oikeastaan pitäisi.

- Peter saattaa olla elossa tai sitten ei, Manfred sanoo. - Hän on kuin Schrödingerin kissa, ja se tekee minut hulluksi.

Hanne on kiinnostava ja erikoinen hahmo, ja tässä tarinassa muistisairaus on itse asiassa hirveän kutkutteleva juttu. Kun tietää, että kaikki tieto on jossain Hannen muistissa tallella, mutta hän ei vain löydä sitä  - se aiheuttaa suorastaan syyhyä lukijan mielessä! Kirjailija osaa myös taitavasti kuvata nuoren Jake-pojan elämää ja ajatuksia. Hahmot eivät ole tylsän yksiulotteisia, vaan ihan oikeasti inhimillisiä.

Kirjan kuvitteellinen tapahtumapaikka Ormberg on pieni ruotsalainen kylä, joka hiljalleen kuihtuu pois, kun ei ole palveluita tai työpaikkoja. Grebe rakentaa paikkansa taitavasti, koska Ormberg kaikkine kirjoittamattomine pikkukaupungin sääntöineen tuntui hyvinkin uskottavalta ja todelliselta. Kirjassa käsitellään myös pakolais- ja maahanmuuttoteemaa erityisesti juuri pikkukaupungin asukkaiden näkökulmasta.

Edellisessä teoksessa kirjailija huiputti lukijaa (ainakin minua) oikein kunnolla, mutta täytyy sanoa, että tässä teoksessa yllättävyys nousi ihan uusiin mittoihin.

Lisää näitä, kiitos!