Takaisin Humisevalle harjulle

Alkuteos Säg att du är min, 2017. Like, 2018. Tykkään dekkareista ja trillereistä, varsinkin pohjoismaisista. Tämä kirja siis kuulosti kovasti mielenkiintoiselta. Kirjan keskiössä on psykoterapeutti Stella, nainen, joka on menettänyt nuorena saamansa lapsen kun tyttö oli vasta vuoden ikäinen. Alice-tyttö hukkui, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty. Nyt, kahdenkymmenen vuoden jälkeen, Stella on löytänyt lapsensa, kun tämä on tullut hänen potilaakseen tietämättä mitään taustastaan. Kirja kerrotaan minä-kertojan keinoin monen hahmon näkökulmasta. Kukin kertoja kertoo tarinaansa omasta näkökulmastaan, mikä luo kiinnostavan jännitteen tarinaan. Kuka puhuu totta? Onko Stella sekoamassa, vai onko hän oikeasti löytänyt kadonneen tyttärensä? Kuka kertojista on rehellinen, kuka ei? Tykkäsin kirjasta oikein paljon, joskin toisinaan suorastaan vihasin tätä tarinaa, koska se on niin surullinen, väärä ja hullu. Tämän kanssa oli kuitenkin koko ajan se "pakko lukea vielä yksi luku

Alkuperäisteos Betrayal , 2012. Bon-pokkari 2018. Tunnustan: tykkään viihdekirjallisuudesta. Tässä eräänä sunnuntaina olin lähdössä junamatkalle, ja ostin tämän Danielle Steelin Petos -pokkarin matkalukemiseksi. Arvelin sen olevan kepeää luettavaa junassa istumisen ajaksi. Kirjan päähenkilö Tallie on lahjakas elokuvaohjaaja, jonka tilintarkastuksessa ilmenee, että joku kavaltaa reilulla kädellä rahaa Tallielta. Kirjassa on toki myös rippunen romantiikkaa, joka tuntuu kuitenkin vähän teennäiseltä. Minusta tämä oli yksinekertaisesti aika huono kirja, en voi muuta oikein sanoa. Tämä oli jotenkin tyhjä: tuntui että luen tässä nyt kirjaa, mutta jotenkin niin mitäänsanomatonta juonellisesti, että tuntui kuin ei olisi oikeastaan edes lukenutkaan. Jossain sivulla 20 arvasin kutakuinkin tarkkaan, mihin tarina vie; minusta kirjailija vihjaa sillä tavalla että ymmärräthän nyt varmasti, että näin tämä menee  sanomatta kuitenkaan niin suoraan. Tuli vähän tunne, että kirjailija aliarvio

Alkuteos Stjärnfall , 2015. Jalava 2018. Tätä kirjaa olen odottanut puoli vuotta! Tämä on toinen osa trilogiasta, jonka ensimmäinen osa Tähtikirkas ilmestyi suomeksi viime vuoden lopulla. Luin sen joululomalla, ja tykkäsin hurjasti. Ja nyt vihdoinkin kakkososa! Vähän taustaa ja ekan osan juonta: tapahtumat sijoittuvat Ruotsiin. Ekan osan aikana kuvataan, kuinka elektroniikka vähä vähältä lakkaa toimimasta, eikä kukaan oikein tiedä miksi. Yhteiskunta ajautuu kaaokseen, kun mikään ei enää toimikaan niin kuin ennen. Tämä toinen osa jatkaa tarinaa siitä, mihin eka osa loppui. Elektroniikan sammumisesta on kulunut kymmenen vuotta, ja ruotsalainen yhteiskunta on asettunut uuteen muotoon, jossa tavalliset ihmiset joutuvat elämään ilman moderneja mukavuuksia. Ennen niin tavallisista asioista (vessapaperi, puhelin, partakoneen terät) on tullut luksustuotteita, koska niitä ei pystytä enää tuottamaan. Elämä ei ole turvallista, maailma on epävarmempi. Tykkään siitä, että kirjailija o

Alkuteos ilmestynyt 1897 nimellä Dracula . Otava 2007. Vampyyriteema on minusta aina ollut kiintoisa; pienenä rakastin  Pikku vampyyri  -kirjoja, ja joskus yläkouluikäisenä luin ensimmäistä kertaa  Bram Stokerin   Draculan . Lukukokemus oli aika hurja, sillä kirja on kuitenkin tapahtumiltaan aika raskas ja synkkä. Muistan myös kerran pyörtyneeni Draculaa lukiessani (hieman nolottaa). Nyt kun avasin tämän vanhoihin suosikkeihini lukeutuvan klassikon uudelleen, vuosien jälkeen, se tuntui yllättävän uudelta lukukokemukselta. Muutamia tapahtumia ja mielikuvia oli piirtynyt mieleeni tarkasti, mutta muuten olin unohtanut suurimman osan juonesta. Jäin lukemiseen saman tien koukkuun, ja suorastaan maistelin ja nautiskelin sanoja lukiessani. Minulla on Draculasta kaksi eri painosta kirjahyllyssä, vanha pokkaripainos nuoruusajoiltani ja sitten Otavan Keskiyön kirjasto -painos, joka on mielestäni kaikin puolin viehättävä ulkoasuineen kaikkineen. Kirjassa on oikeanlainen tun