LARS WILDERÄNG: Tähtisade

Alkuteos Stjärnfall, 2015.
Jalava 2018.



Tätä kirjaa olen odottanut puoli vuotta! Tämä on toinen osa trilogiasta, jonka ensimmäinen osa Tähtikirkas ilmestyi suomeksi viime vuoden lopulla. Luin sen joululomalla, ja tykkäsin hurjasti. Ja nyt vihdoinkin kakkososa!

Vähän taustaa ja ekan osan juonta: tapahtumat sijoittuvat Ruotsiin. Ekan osan aikana kuvataan, kuinka elektroniikka vähä vähältä lakkaa toimimasta, eikä kukaan oikein tiedä miksi. Yhteiskunta ajautuu kaaokseen, kun mikään ei enää toimikaan niin kuin ennen.

Tämä toinen osa jatkaa tarinaa siitä, mihin eka osa loppui. Elektroniikan sammumisesta on kulunut kymmenen vuotta, ja ruotsalainen yhteiskunta on asettunut uuteen muotoon, jossa tavalliset ihmiset joutuvat elämään ilman moderneja mukavuuksia. Ennen niin tavallisista asioista (vessapaperi, puhelin, partakoneen terät) on tullut luksustuotteita, koska niitä ei pystytä enää tuottamaan. Elämä ei ole turvallista, maailma on epävarmempi.

Tykkään siitä, että kirjailija osaa hyvin kertoa vähän, mutta ei liikaa: lukiessa on koko ajan kutkutteleva tunne, kun asiat paljastuvat vähän kerrallaan, eikä mitään anneta valmiiksi pureskeltuna. Lukijana saan päätellä ja arvailla, mistä kaikki johtuu, ja mihin kaikki mahdollisesti johtaa. Lisäksi täytyy myöntää, että lukijalta vedetään matto alta useammankin kertaa. Ekan osan jälkeen en todellakaan olisi arvannut, mihin suuntaan tarina vie. Jossain vaiheessa pohdiskelin, josko tämä kaikki on jo liiankin kornia, mutta muodostanen lopullisen mielipiteeni vasta sitten, kun olen lukenut trilogian viimeisenkin osan.

Voisin kuvitella, että tämä trilogia on muuten vielä kiintoisampaa luettavaa niille, jotka tuntevat kirjan tapahtumapaikat todellisessa maailmassa; toisinaan kuvaus on hyvinkin yksityiskohtaista. Esimerkiksi Göteborgin muutosta kuvataan paikoin jopa maalailevaan tapaan.

Kirja, kuten edeltäjänsäkin, on kuvattu monen ihmisen näkökulmasta kaikkitietävän kertojan keinoin. Kirjassa ei ole selkeää yhtä päähenkilöä, vaan joukko ihmisiä, jotka ovat tarinan keskiössä. Kirjailija osaa mielestäni taitavasti kuvata muutoksen, joka ihmisissä on tapahtunut: kymmenen vuoden kuluessa on totuttu jo elämään tällä uudella (itse asiassa vanhanaikaisella!) tavalla. Ihmisillä on kuitenkin vielä tuoreessa muistissa kaikki se, mikä nyt on poissa.

Dystopiakuvaukset ovat minulle herkkua. Jostain syystä niiden pimeys ja kaoottisuus vetoavat minuun. Dystopiasuosikkeihini lukeutuvat mm. Hugh Howeyn Siilo-trilogia ja vielä luettavana oleva  Dmitri Gluhovskin Metro-trilogia. Tämä Tähtitrilogia asettuu aika kivasti niiden seuraan.

Tähtitrilogian kolmannen osan on luvattu ilmestyvän suomeksi lokakuussa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

JESSICA FELLOWES: Mitfordin murhat

YUVAL NOAH HARARI: Sapiens - Ihmisen lyhyt historia