Tekstit

JESSICA FELLOWES: Mitfordin murhat

Kuva
Alkuteos The Mitford Murders , 2017 Otava 2018 Hurmaannuin tästä kirjasta jo kun katsoin kantta ja tartuin kirjaan kirjakaupassa. Rakastan Agatha Christietä ja kunnon peribrittiläisiä dekkareita ylipäätään. Tämä asettuu tuohon kategoriaan oivasti. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1919-1921. Kirjan päähenkilö on Louisa Cannon, työläistyttö, joka pakenee kamalaa setäänsä ja päätyy lastenhoitajaksi Mitfordin perheeseen maalle.  Louisa ystävystyy perheen vanhimman tyttären Nancyn kanssa. Yhdessä he päätyvät tutkimaan junassa tapahtunutta murhaa - kuuluisan sairaanhoitajatar Florence Nightingalen kummitytär on murhattu junassa, eikä poliisi onnistu selvittämään pulmaa. Omalla tahollaan murhaa selvittelee myös nuori junapoliisi Guy. Nuoret päätyvät selvittämään asiaa yhdessä ja joutuvat vaarallisiinkin tilanteisiin. Ja samaan aikaan Louisa pelkää, että hänen setänsä löytää hänet ja paljastaa Mitfordin perheelle hänen taustansa. Teoksen tarinalla on todelliset raamit; kirjass

YUVAL NOAH HARARI: Sapiens - Ihmisen lyhyt historia

Kuva
Alkuteos Sapiens. A Brief History of Humankind, 2011. Bazar, 2016. Tämä on kirja, joka jokaisen ihmisen pitäisi lukea. Sapiens onkin kansainvälinen menestysteos, tätä on luettu ja painettu hurjia määriä. Kirjaa voisi kuvata niin, että noin 460 sivua sisältää kutakuinkin ihmisen historian - ihan niin kuin kirjan alaotsikkokin kertoo. Eikä tuo ole lainkaan liioitellusti sanottu, sillä Harari on käsittämättömän hienosti tiivistänyt noin 13,5 miljardia vuotta tiiviiksi paketiksi, joka on vielä pahuksen hyvin kirjoitettu. Harari opettaa historiaa Jerusalemin Heprealaisessa yliopistossa. Harari yllättää, hämmästyttää ja haastaakin lukijaansa. Kirja on hämmentävän hieno kokonaisuus: teksti ja teemat kulkevat loogisesti ja sujuvasti eteenpäin, ja vaikka kirja onkin tietoteos, sitä on helppo lukea, ja sitä voi tavallaan lukea tarinana - tarinana eräästä eläinlajista nimeltä homo sapiens.  Harari pystyy ihmeen objektiivisesti tarkastelemaan ihmisyyttä. Hän on kuitenkin itsekin ihmine

ANN ROSMAN: Noitavasara

Kuva
Ruotsinkielinen alkuteos Själakistan , 2010 Bazar, 2012 Noitavasara on toinen osa Karin Adler -sarjassa. Ensimmäinen osa Majakkamestarin tytär aloitti mitä mainioimman ruotsalaisen dekkarisarjan. Kirjat sijoittuvat Göteborgin saaristoon Marstrandiin. (Hauska juttu muuten, Lars Wilderängin Tähtitrilogia sijoittuu samoille huudeille, mutta ihan eri tunnelmissa!) Tässä sarjan toisessa osassa Karin päätyy tutkimaan murhia, joilla näyttää olevan outoja yhteenliittymiä vanhoihin noitaoikeudenkäynteihin. Koululaisluokka löytää luokkaretkellä päättömän ruumiin, ja sitten muuan rouva löytää pihaltaan irtonaisen pään. Nämä kappaleet eivät kuitenkaan kuulu samaan ruumiisen... Juttuun liittyy siis irtonaisia ruumiinosia ja muuta sotkuista, mutta tarina on hoidettu tyylillä; verisillä yksityiskohdilla ei mässäillä vaan keskitytään tarinaan, henkilöihin ja mielenkiintoisiin historiallisiin faktoihin. Kuten edellisessäkin kirjassa, tässäkin tarina kulkee kahdessa ajassa. Nykyisyys on pääosa

RUTH WARE: Valhepeli

Kuva
Alkuteos The Lying Game, 2017 . Otava, 2018. Tarinan keskiössä on Isa-niminen nuori nainen - minäkertoja - sekä hänen kolme ystäväänsä. Tytöt ystävystyivät kouluaikana ja kehittivät valhepelin: parhaiten valehteleva sai eniten pisteitä. Nyt kouluajoista on kulunut vuosia, ja Isa saa pelkäämänsä tekstiviestin. Nelikko palaa takaisin kouluaikojensa rannikkokylään, joka hiljalleen kuihtuu. Valhepeli vaikuttaa tyttöjen nykyisyydessä yhä - valitettavasti. Kuka valehtelee kaikille? Tarina avautuu vähän kerrallaan. Aluksi tiedetään vain, että jotain kamalaa on täytynyt tapahtua. Hiljalleen menneisyys punoutuu auki. Kirja tapahtuu nykyajassa, mutta väleissä palataan menneeseen, ja nämä kohtaukset osaltaan avaavat tarinaa ja antavat viitteitä siitä, mihin suuntaan tarina nykyajassa mahtaa kehittyä. En tykännyt oikein Ruth Waren ekasta teoksesta Synkän metsän siimeksessä. Epäilen, että suomennos oli oikeastaan syynä siihen, ettei teksti miellyttänyt. Siinäkin tarina oli sinänsä kiehto

CAMILLA GREBE: Lemmikki

Kuva
Alkuteos Husdjuret , 2017. Gummerus, 2018. Ihan ensiksi on sanottava, että tämä oli loistava. Lukemista ei kerrassaan millään malttanut lopettaa. Yksi sivu vielä! Tämä on yksi parhaista dekkareista, mitä olen pitkään aikaan lukenut. Luin Camilla Greben teoksen Kun jää pettää alta joskus viime talvena. Tykkäsin siitä oitis. Joten pitihän tämäkin lukea heti. Camilla Grebeltä on ilmestynyt myös Moskova Noir -sarja Paul Leander-Engströmin kanssa. Niitä en ole kuitenkaan (toistaiseksi) lukenut. Lemmikki on jatkoa Kun jää pettää alta -teokselle. Tämä ei kuitenkaan ole semmoinen perinteinen jatko-osa, vaan selkeästi itsenäinen teos, josta pystyy varmasti nauttimaan ihan yhtä paljon ilman edellistä osaa. Grebe rakentaa nimittäin tarinansa loistavasti: kummassakin teoksessa on joukko hahmoja, ja tarinaa kerrotaan eri näkökulmista. Tarina rakentuu siis kutkuttavasti usealta suunnalta, ja kaikki eivät tiedä kaikkea, mitä muut tietävät. On hauska lukea tekstiä ja odottaa, milloin eri

ELISABETH NOREBÄCK: Sano että olet minun

Kuva
Alkuteos Säg att du är min, 2017. Like, 2018. Tykkään dekkareista ja trillereistä, varsinkin pohjoismaisista. Tämä kirja siis kuulosti kovasti mielenkiintoiselta. Kirjan keskiössä on psykoterapeutti Stella, nainen, joka on menettänyt nuorena saamansa lapsen kun tyttö oli vasta vuoden ikäinen. Alice-tyttö hukkui, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty. Nyt, kahdenkymmenen vuoden jälkeen, Stella on löytänyt lapsensa, kun tämä on tullut hänen potilaakseen tietämättä mitään taustastaan. Kirja kerrotaan minä-kertojan keinoin monen hahmon näkökulmasta. Kukin kertoja kertoo tarinaansa omasta näkökulmastaan, mikä luo kiinnostavan jännitteen tarinaan. Kuka puhuu totta? Onko Stella sekoamassa, vai onko hän oikeasti löytänyt kadonneen tyttärensä? Kuka kertojista on rehellinen, kuka ei? Tykkäsin kirjasta oikein paljon, joskin toisinaan suorastaan vihasin tätä tarinaa, koska se on niin surullinen, väärä ja hullu. Tämän kanssa oli kuitenkin koko ajan se "pakko lukea vielä yksi luku

DANIELLE STEEL: Petos

Kuva
Alkuperäisteos Betrayal , 2012. Bon-pokkari 2018. Tunnustan: tykkään viihdekirjallisuudesta. Tässä eräänä sunnuntaina olin lähdössä junamatkalle, ja ostin tämän Danielle Steelin Petos -pokkarin matkalukemiseksi. Arvelin sen olevan kepeää luettavaa junassa istumisen ajaksi. Kirjan päähenkilö Tallie on lahjakas elokuvaohjaaja, jonka tilintarkastuksessa ilmenee, että joku kavaltaa reilulla kädellä rahaa Tallielta. Kirjassa on toki myös rippunen romantiikkaa, joka tuntuu kuitenkin vähän teennäiseltä. Minusta tämä oli yksinekertaisesti aika huono kirja, en voi muuta oikein sanoa. Tämä oli jotenkin tyhjä: tuntui että luen tässä nyt kirjaa, mutta jotenkin niin mitäänsanomatonta juonellisesti, että tuntui kuin ei olisi oikeastaan edes lukenutkaan. Jossain sivulla 20 arvasin kutakuinkin tarkkaan, mihin tarina vie; minusta kirjailija vihjaa sillä tavalla että ymmärräthän nyt varmasti, että näin tämä menee  sanomatta kuitenkaan niin suoraan. Tuli vähän tunne, että kirjailija aliarvio